Elämäni syvimpiä hetkiä – pikavippikierteessä

Edelliseen kirjoitukseen liittyen, ajattelin jakaa tämän tarinan elämältäni. Kirjoitin tämän tekstin noin vuosi sitten, mutta en ikinä sitä minnekkään ole laittanut ennen kuin nyt. Olen kuitenkin ollut todella pahassa tilanteessa pikavippien kanssa muutama vuosi sitten, ja silloin tuntui ettei poispääsyä oikein löydy. Nyt tilanne on kuitenkin aivan eri, ja toivon että tämä kirjoitus voisi osoittaa, että aina on mahdollista päästä takaisin raiteille, ja saada elämänsä kuntoon.

Pelkää pahoin, etten ole ainoa nuorena pikavippeihin sortunut. Koska pikavippi on mahdollista saada jo 18 vuotiaana, voi moni nuori ottaa näitä lainoja, ilman että he ovat valmiita ja tietoisia niiden seurauksista.

Näin kirjoitin noin vuosi sitten:

Minä olin melkoisessa pikavippi-, kulutusluottovaiheessa viime kesänä. En huomannut kasvattavani isoa läjää laskuja ennen kuin aloitin toden teolla käymään läpi kuinka paljon olen kokonaisuudessa velkaa erinäisille lainausyhtiöille.

En tiedä onko monikaan teistä lukenut himoshoppaajaa. Sen kirjan päähenkilö elää shoppailulle ja häneen on tosi helppo samaistua. Sen kun huoletta shoppaa kaiken mitä tahtoo ja tunkee luottokorttilaskut piiloon kämppikseltä ja aviomieheltä. Asiaan kuuluu, että himoshoppaaja rahoittaa ostoksensa aina luotolla.

Minä tyhmänä tietenkin luulin, että niin voi elää. Kirjan päähenkilö Rebecca joutuu jossain kohtaa huomaamaan, että pankinjohtajan pakoilu ei ole pitkäaikainen ratkaisu, mutta löytää kuitenkin aina lopulta keinon selviytyä veloistaan.

vippikierre

Minä tietenkin uskottelin itselleni, että kun se aika koittaa niin selviydyn veloistani yhtä ketterästi kuin Rebecca – todellisuus ei tietenkään ollut yhtä ruusuista kuin mitä kirjan sivuilta sai lukea.

Pikavipit, kulutusluotot ja luottokortit oli kasvattanut velkasaldon kaiken kaikkiaan 8452,54 euroon. En koskaan tule unohtamaan tuota summaa. Pikavippien osuus oli onneksi vain 1200 euroa.

Kirjassa Rebecca päättää järjestää huutokaupan ja myy kaiken ostamansa tavaran pois. Ihan nerokas temppu joten kokeilin samaa ja laitoin kaiken minkä pystyin myyntiin huuto.nettiin. Sain kahdessa viikossa kasaan 500 euroa.

Hieman nauratti ja totta puhuakseni oksetti. Olinhan juuri kuluttanut samoihin kamoihin arviolta 7000 euroa alle vuoden sisään.

Se oli kuitenkin tarpeeksi, että sain lyhennettyä ajoissa kiireellisimmät pikavipit pois. Jouduin tosin lyömään myös ainoan käyttökelpoisen luottokortin limiittiinsä.

Ja sitten alkoi se velkojen lyhentäminen. Onnekseni kaikissa luotoissa, niin kulutus kuin kortti, on/oli melko pienet kuukausierät. Lyhensin kaikista aluksi minimit, maksoin kuukauden pakolliset menot ja budjetoin loppukuulle rahaa ruokaan ja sata euroa yllättäviin menoihin (tai jos sille näytti, että ei ole yllättäviä menoja niin sen sai “tuhlata”). Kaikella jäljelle jääneestä rahasta tein ylimääräisen könttälyhennyksen suurikorkoisimpaan luottoon. Nyt hieman päälle vuosi myöhemmin olen melkein kulutusluottovapaa. Laskeskelin, että ensi tilin yhteydessä tulevat bonukset mukaan luettuna on “ylimääräinen velkani” maksettuna joulukuuhun mennessä. “Ylimääräinen velka” tarkoittaa poislukien asunto-, opinto- ja autovelkaa. Niitähän ei lasketa oikeastaan velaksi koska niitä on kaikilla:)

Joulukuussa tulee vielä ihan kivasti veronpalautuksia, millä ajattelin ostaa itselleni talvilomaksi matkan etelään hyvin käyttäydytyn vuoden ansiosta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *