Elämäni syvimpiä hetkiä – pikavippikierteessä

Edelliseen kirjoitukseen liittyen, ajattelin jakaa tämän tarinan elämältäni. Kirjoitin tämän tekstin noin vuosi sitten, mutta en ikinä sitä minnekkään ole laittanut ennen kuin nyt. Olen kuitenkin ollut todella pahassa tilanteessa pikavippien kanssa muutama vuosi sitten, ja silloin tuntui ettei poispääsyä oikein löydy. Nyt tilanne on kuitenkin aivan eri, ja toivon että tämä kirjoitus voisi osoittaa, että aina on mahdollista päästä takaisin raiteille, ja saada elämänsä kuntoon.

Pelkää pahoin, etten ole ainoa nuorena pikavippeihin sortunut. Koska pikavippi on mahdollista saada jo 18 vuotiaana, voi moni nuori ottaa näitä lainoja, ilman että he ovat valmiita ja tietoisia niiden seurauksista.

Näin kirjoitin noin vuosi sitten:

Minä olin melkoisessa pikavippi-, kulutusluottovaiheessa viime kesänä. En huomannut kasvattavani isoa läjää laskuja ennen kuin aloitin toden teolla käymään läpi kuinka paljon olen kokonaisuudessa velkaa erinäisille lainausyhtiöille.

En tiedä onko monikaan teistä lukenut himoshoppaajaa. Sen kirjan päähenkilö elää shoppailulle ja häneen on tosi helppo samaistua. Sen kun huoletta shoppaa kaiken mitä tahtoo ja tunkee luottokorttilaskut piiloon kämppikseltä ja aviomieheltä. Asiaan kuuluu, että himoshoppaaja rahoittaa ostoksensa aina luotolla.

Minä tyhmänä tietenkin luulin, että niin voi elää. Kirjan päähenkilö Rebecca joutuu jossain kohtaa huomaamaan, että pankinjohtajan pakoilu ei ole pitkäaikainen ratkaisu, mutta löytää kuitenkin aina lopulta keinon selviytyä veloistaan.

vippikierre

Minä tietenkin uskottelin itselleni, että kun se aika koittaa niin selviydyn veloistani yhtä ketterästi kuin Rebecca – todellisuus ei tietenkään ollut yhtä ruusuista kuin mitä kirjan sivuilta sai lukea.

Pikavipit, kulutusluotot ja luottokortit oli kasvattanut velkasaldon kaiken kaikkiaan 8452,54 euroon. En koskaan tule unohtamaan tuota summaa. Pikavippien osuus oli onneksi vain 1200 euroa.

Kirjassa Rebecca päättää järjestää huutokaupan ja myy kaiken ostamansa tavaran pois. Ihan nerokas temppu joten kokeilin samaa ja laitoin kaiken minkä pystyin myyntiin huuto.nettiin. Sain kahdessa viikossa kasaan 500 euroa.

Hieman nauratti ja totta puhuakseni oksetti. Olinhan juuri kuluttanut samoihin kamoihin arviolta 7000 euroa alle vuoden sisään.

Se oli kuitenkin tarpeeksi, että sain lyhennettyä ajoissa kiireellisimmät pikavipit pois. Jouduin tosin lyömään myös ainoan käyttökelpoisen luottokortin limiittiinsä.

Ja sitten alkoi se velkojen lyhentäminen. Onnekseni kaikissa luotoissa, niin kulutus kuin kortti, on/oli melko pienet kuukausierät. Lyhensin kaikista aluksi minimit, maksoin kuukauden pakolliset menot ja budjetoin loppukuulle rahaa ruokaan ja sata euroa yllättäviin menoihin (tai jos sille näytti, että ei ole yllättäviä menoja niin sen sai “tuhlata”). Kaikella jäljelle jääneestä rahasta tein ylimääräisen könttälyhennyksen suurikorkoisimpaan luottoon. Nyt hieman päälle vuosi myöhemmin olen melkein kulutusluottovapaa. Laskeskelin, että ensi tilin yhteydessä tulevat bonukset mukaan luettuna on “ylimääräinen velkani” maksettuna joulukuuhun mennessä. “Ylimääräinen velka” tarkoittaa poislukien asunto-, opinto- ja autovelkaa. Niitähän ei lasketa oikeastaan velaksi koska niitä on kaikilla:)

Joulukuussa tulee vielä ihan kivasti veronpalautuksia, millä ajattelin ostaa itselleni talvilomaksi matkan etelään hyvin käyttäydytyn vuoden ansiosta.

Käännä negatiivisuus voimavaraksi

Moni on varmaan nähnyt sosiaalisessa mediassa paljon pyörineen videon Lizzie Velasquezta, ”maailman rumimmasta ihmisestä”. Jos ette, niin katsokaa se täältä. Nainen, jonka piti kuolla harvinaiseen syndroomaansa jo synnyttyään, jota kaikki halveksivat ja joka tänä päivänä on lukenut itselleen haluamansa ammatin yliopistossa ja kirjoittanut kolme kirjaa. Kaikesta huonosta kohtelusta ja ulkopuolisista paineista huolimatta, Lizzie käänsi negatiivisuuden voimavarakseen ja sanoi kaikille vihamiehille ”watch me”. Siinä on naisella vahva ja upea luonne. Hän osoitti kaikille, että lujalla uskolla itseensä pääsee pitkälle.

Olen ennenkin kertonut, että mulla on myös aika vahva luonne. Tiedän, mitä osaan ja mitä en, kukaan muu ei voi sitä mulle määritellä. Onkin mielestäni tärkeää tietää, mitä itse haluaa olla ja mitä oppia, jotta ei turhaan anna negatiivisten kommenttien vaikuttaa itseen, jos niissä ei ole mitään perää. Myönnän kyllä, että joka kerta negatiiviset kommentit satuttaa ja pohdin niitä itsekin tosi pitkään. Välillä ihan mitättömät kommentit saa pahan olon aikaan ja alan pohtia pitävätkö ne paikkaansa. Mutta lopulta yritän kääntää nuo kaikki voimavaroiksi. Jos kommentista voi jotain oppia, niin opettelen. Jos se on täysin asiaton, jätän sen omaan arvoonsa.

Kerroin joskus, miltä tuntui saada negatiivista palautetta. Pahalta. Ja otin sen hyvin henkilökohtaisesti. Mutta lopulta tuo sai mut kuitenkin sisuuntumaan niin paljon, että halusin näyttää kaikille, että täältä pesee. Päätin seuraavalla viikolla vetää parhaat tuntini ikinä ja sen taatusti teinkin! Joululomalla selvittelin ajatuksiani ja palasin uutta virtaa täynnä ohjaamaan. Yhden viikonlopun aika ohjatuista tunneista sain kolme positiivista palautetta kirjallisena, viimeisimmän luin tänään paikallisesta lehdestä. Uskomatonta! Mielen voima voi oikeasti olla tosi suuri ja vaikuttaa siihen, mitä me annetaan ihmisille ulospäin. Jos et itse usko itseesi, niin kuka sitten? Päätä onnistua siinä, mitä ikinä haluatkin ja näytä kaikille epäilijöille, että susta löytyy sisua ja taitoja. Älä anna muiden määrittää unelmiasi ja sitä, mitä olet. Joskus tie saattaa olla pitkä ja kivinen ja monesti olen itsekin miettinyt, että kannattaako tämä kaikki vaiva esimerkiksi ohjaamisen ja bloggaamisen suhteen. Onko kaikki tosiaan sen arvoista, että heitän elämästäni niin paljon aikaa muulta hukkaan ja olen jatkuvasti ihmisten arvosteltavana. Mutta niinä hetkinä, kun omasta työstä saa kiitosta ja positiivista kannustusta, osaa taas arvostaa sitä kaikkea uudella tavalla ja se kaikki on todellakin sen arvoista! 🙂 Ahkeruus palkitaan kyllä.

11 Kysymystä Ja Vastausta Minusta

Ajattelin, että voisin hoitaa esittelyn ja blogin avauksen tälleen hieman erilaisella tavalla, kertomalla itsestäni vastaten näihin 11 kysymykseen.

  1. Facebook vai Instagram?

– Facebook. Käyn facebookissa melkein enemmän keskusteluja ystävien ja perheen kanssa kuin whatsappissa. Olenkin ladannut puhelimeen fb-messengerin, jonka kautta juttelu on yhtä kätevää kuin esim. whatsappilla ja molemmat tietysti ilmaisia vaihtoehtoja. Harvemmin tuleekaan enää tavallista tekstiviestiä laitettua. Lisäksi fb:ssä kuulun muutamaan suljettuun ryhmään, jossa jaetaan tärkeää infoa itselleni.

  1. Tykkäätkö Marimekon tuotteista?

– Totta puhuen, en edes tiedä millaisia kuoseja marimekolla nykyään on, joten en osaa vastata tähän. Joskus yläasteikäisenä Marimekon penaalit oli ihan must-tuote jokaisen tytön koululaukussa, joten sellaisia löytyi myös multa 😉

  1. Mikä on parasta talvessa?

– Lumi! Mä oon niitä harvoja, jotka rakastaa lunta ja pakkasta, toki kohtuudessa eikä se -30 nyt enää kauheen jees ole. Lumi saa mut kuitenkin piristymään ja olenkin kertonut, että itse olen pirteämpi talvella kuin kesällä. Viettäisin myös mieluummin talvella aikaa ulkona kuin kesällä. Lumen narskuminen kenkien alla on jotain kaunista.

 

  1. Paras terveellinen herkkusi?

– Nämä menee tosi paljon kausittain, mutta tällä hetkellä lempiherkkua on ollut kookosöljyssä paistetut hedelmät kanelilla kreikkalaisen jogurtin seassa. Myös mies sai tästä herkusta kipinän terveellisempään syömiseen ja ostaa nykyään ihan tavallista maitorahkaa itselleen kaupasta ja syö sitä banaanin kanssa.

  1. Ruoka, mitä et suostu syömään?

– Sushi ja raaka kala! Raaka kala on jotain, mitä en vain pysty syödä. Kylmäsavustettu kala on ainut, mitä olen voinut syödä pienen määrän. Mutta sushia en syö. Maistoin kerran enkä pitänyt.

  1. Miksi omia neuvoja on niin vaikea noudattaa?

– Koska uskon, että ihminen kaipaa jonkunnäköisiä ”vapauksia” omaan elämäänsä ja toisilla alueilla niitä ohjeita on helpompi noudattaa kuin toisilla. Vaikka tietäisi kuinka pitäisi toimia, niin välttämättä sitä ei joka osa-alueella halua olla niin tarkka, tai sitten vain tarvitsee tarpeeksi suuren motivaattorin, jotta oikeasti haluaa noudattaa niitä ohjeita.

  1. Mitä karkkeja valitset pussiisi Makuunissa?

– Sellaisista karkeista, mitä irttarihyllyltä ei löydy, suosikkeihin kuuluu ne erilaiset jelly beansit, mitä lidleissäkin myydään pusseissa. Lisäksi kovat kurkkiruuvit, paljon suklaata ja täytetyt lakut on uusi suosikki.

  1. Uskotko horoskooppeihin?

– En usko.

  1. Kumpi on vastenmielisempää, tiskaus vai imurointi?

– Imurointi. Vaikka tiskaus vie paljo enemmän aikaa, on se kuitenkin sellainen asia, mikä saa monesti mut rentoutumaan. Laitan aina musiikkia korville ja rentoudun tuota hommaa tehdessä.

  1. Blogit vai naistenlehdet?

– Blogit. Blogeja luen luonnollisesti joka päivä ja haen niistä paljon tietoa ja motivaatiota. Naistenlehdet on sellaista hömppää, mitä on kiva lukea silloin tällöin.

  1. Mistä urheiluun/liikuntaan liittyvästä jutusta haaveilet?

– Jossain vaiheessa bodystep-koulutuksesta ja paremmasta lihaskunnosta. Haluaisin jaksaa tehdä paljon erilaisia harjoituksia oman kehon painolla, mm. leuanvedot, muscle upit, erilaiset punnerrukset, käsilläseisonta jne.